sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Dekkariviikon viimeinen: Mafiakesä

Ehdin kuin ehdinkin lukea dekkariviikon puitteissa loppuun vielä yhden kirjan eli Antti Halmeen kirjoittaman Mafiakesän (Otava 2017, arpajaisvoitto). Kirjan päähenkilö on 16-vuotias Arttu, joka lähtee meribiologi-isänsä mukaan Sisiliaan tämän lentäessä sinne kuukaudeksi työmatkalle. Vaikka Arttu innostuukin matkasta kovasti, häntä kalvaa se, että isän uusi vaahtokarkkityttöystävä Merikukkakin lähtee matkalle mukaan. Hän päättää kuitenkin sietää Merikukkaa, sillä fiksuna kaverina hän näkee, kuinka onnelliseksi nainen tekee hänen isänsä (Artun äiti on kuollut, joten isä on ollut aika yksinäinen), ja toisaalta Arttu uskoo, että isä tajuaa pian, millainen harakka Merikukka oikeasti on.



Arttu odottaa matkalta lokoisaa rantaelämää, mimmien bongailua ja hyvää ruokaa. Hyvästä ruuasta hän toki pääsee nauttimaan, mutta muuten loma ei suju lainkaan pojan suunnitelmien mukaan. Arttu tutustuu irlantilaiseen Mollyyn sekä italialaisiin kaksosiin Lunaan ja Lucaan, joiden isoäiti povaa pojalle matkan, seikkailuja rakkautta sekä... petoksen. Niitä kaikkia Arttu tuleekin Italiassa kohtaamaan, kun tulee pelastaneeksi tuleen sytytetyn ja laiturilta pudotetun tytön.

Tyttö katoaa sairaalasta, mutta putkahtaa esiin erään jalokiviryöstön yhteydessä. Arttu haluaa välttämättä selvittää, kuka tyttö oikein on ja millaiseen pulaan tämä selvästi on joutunut. Samalla hän tulee sotkeutuneeksi Mafian ja orpolapsista koostuvan tulisalamanteriryhmän kieroihin toimiin. Arttu ei osaa lopettaa tutkimuksia, vaikka kummalliset onnettomuudet alkavat vainota häntä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että eräs mafiosolta näyttävä tyyppi pyörii hänen kannoillaan, eikä Sisilian poliisikaan vaikuta järin luotettavalta. Kaiken tämän lisäksi hänen isällään ja tämän naisystävällä on kerrottavaa, joka onnistuu aiheuttamaan Artussa vähintään yhtä suurta ahdistusta kuin häntä stalkkaava mafioso.

Arttu saa pyöriä tutkimustensa kimpussa hyvin vapaasti, sillä tämän isä on niin huumaantunut Merikukan seurasta, ettei oikein ehdi pitää poikaansa silmällä. Toisaalta Arttu on myös varsin fiksu ja itsenäinen tyyppi, joka osaa hyvin pitää hermonsa kurissa ja jalat maassa. Eräs kaunis meribiologi kyllä onnistuu nostamaan Artun pään pilviin, ja niin sankari saa itsekin osansa romantiikasta Italian auringon alla.

Arttu on oikein kiinnosta tuttavuus, ja ilokseni huomasin, että Mafiakesä on uuden sarjan avausosa. Kirjassa tapahtui paljon, ja välillä lukiessa tuli tunne, että muutama asia ratkesi hieman liian helposti. Toisaalta kyseessä nuortenkirja, jossa pitääkin edetä aika vauhdikkaasti, koska sivuja on vain hieman yli 200, eikä turhan pitkiin tutkimuksiin ole aikaa. Arttu oli selvästi vauhdikkain sarjan henkilöistä, ja itsekin myönsi syöksyvänsä hieman päättömästi vaarasta toiseen. Hänen ystävänsä jäivätkin vähän kaukaisiksi hahmoiksi, vaikka Lunan hakkerintaidot kyllä tulivat eräässä vaiheessa tarpeeseen. On mielenkiintoista lukea, mihin suuntaan Halme lähtee sarjaa viemään. Sijoittuvatkohan seuraavatkin osat Italiaan vai kenties Suomeen, jonne Arttu perheineen kirjan lopussa palaa? Kirja kiinnostaa varmasti sekä isompia alakoululaisia, yläkouluikäisiä ja miksei myös lukioikäisiä lukijoita.

Tämä oli nyt viimeinen dekkariviikon postaukseni. Aiemmat jutut pääset lukemaan tästä, tästä ja tästä linkistä. Muiden bloggaajien dekkarijuttuja pääset lukemaan esimerkiksi viikkoa emännöivän Niina T.:n blogista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti