Dekkariviikko jatkuu Geoetsivät -sarjan avausosalla

Minä olen viettänyt dekkariviikkoa mökkeillen. Lasten päiväunien aikaan olen ehtinyt oikein mukavasti lukea muutaman lastendekkarin, joista kaikista olisi tarkoitus ehtiä kirjoittaa vielä tämän viikon aikana. Tänään nautin huikeasta auringonpaisteesta lukemalla Johanna Hulkon kirjoittaman Geoetsivät-lastenkirjasarjan ensimmäisen osan. Ensimmäisellä osalla on jännittävä nimi: Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus (Karisto 2013), ja myös Jari Paanasen piirtämä kansikuva on kutsuva ja sopivan salaperäisen näköinen. Paanasen kuvia löytyy kirjasta muuten muutamasta muustakin kohdasta.

Tapahtumat alkavat kesälomien alkaessa, kun päähenkilö Raparperi ja tämän ystävä Emmi sekä Emmin pikkusisko Salli päättävät kostaa parille naapuriluokkalaiselle pojalle sen, että nämä varastivat tyttöjen vaatteet uimareissun päätteeksi. Kostotoimet vievät tytöt jääkauden synnyttämälle Pirunpesäkivelle, jonne Salli hukkaa puhelimensa. Kännykkää pitää tietysti lähteä etsimään salaa aikuisilta, eikä etsintäretki suju ollenkaan suunnitelmien mukaan. 

Tyttöjen kännykät kastuvat ja yhdestä polkupyörästä hajoaa rengas, eivätkä etsijät pääsekään enää kotiin. Heidän täytyy leiriytyä yöksi. Paikalle saapuvat myös ne kaksi kiusankappalepoikaa, mutta tällä kertaa heistä on tytöille enemmän hyötyä kuin harmia. Pojilla on teltta ja ruokaa, eikä aikaakaan, kun lapset leiriytyvät sulassa sovussa. Kesäyön valossa he päättävät lähteä etsimään lähistöltä löytyvää geokätköä, mutta törmäävätkin omituiseen rahakätköön, jonka lapset ottavat mukaansa ja päättävät toimittaa poliisille. Paha vain, että paikalle hiippailee myös iso mies, joka tuntuu myös hakevan kätköä...

Rahakätkö löytyy siinä vaiheessa, kun kirja on hieman yli puolivälissä. Sen sijaan, että tapahtumat lähtisivät rullaamaan jännittävien mutkien kautta kohti huimaa loppuratkaisua, kätkön arvoitus ratkeaakin hieman lässähtäen oikeastaan saman tien. Geoetsiville jää vielä hieman muutakin etsittävää, mutta jotenkin jäi vähän hölmistynyt olo: Tässäkö tämä nyt oli? Kyllä lastenkin kirjassa voisi yksi pako- tai takaa-ajotilanne olla, oikeasta rikollisesta puhumattakaan...

Vaikka tämän kirjan salapoliisitarinaosuus ei onnistukaan ihan vakuuttamaan minua, on Hulkon kirjoittamat geokätköilyharrastusta koskevat kuvaukset varsin kiinnostavia. Erityisesti lopussa oleva mysteerikätköosuus on kiehtova, ja sai minut kiinnostumaan geokätköilystä siinä määrin, että pohdin, olisiko tässä hyvä kesäharrastus meidän perheellemme. Plussaa saa myös Hulkon rohkea valinta kirjoittaa hieman erilaisista perhekuvioista. Kirjan päähenkilöllä Raparperilla on näet kaksi isää. Kun Salli kysyy, miksi, vastaa Raparperi: "Siksi kun minulla on käynyt niin hyvä tuuri". Kirjassa on myös kivasti huumoria ja lasten hahmot tuntuvat aidoilta. En siis yhtään ihmettele, että Geoetsivät-sarjasta on tähän mennessä ilmestynyt jo seitsemän osaa. Fontti on sen verran isoa, että kirjaa on aloittelevammankin lukijan helppo lukea. Geoetsivät onkin mukavaa luettavaa noin 2. - 4. -luokkalaisille lapsille.