Seikkailu Suomenlinnassa: Maan alaiset

Nykyään lapsille ja nuorille kirjoitetaan paljon kirjasarjoja ja kirjoja, joissa on mukana paljon fantasiaelementtejä. Minun ollessani nuori fantasia ei tainnut olla ihan yhtä kovassa suosiossa kuin nykyään. Itse pidin ja pidän fantasiakirjallisuudesta ja ilahdun edelleen lukiessani laadukasta lastenfantasiaa. Sanna Iston kirjoittama Maan alaiset (WSOY 2016, arvostelukappale kustantajalta) on nuortenromaani, jossa fantasia sekoittuu sulavasti nykymaailmaan. 



Isto on valinnut tarinalleen loistavan tapahtumapaikan, eli kesäisen Suomenlinnan. Suomenlinnan historiaa huokuva miljöö linnoituksineen ja tunneleineen tarjoaa mahtavat puitteet sille huimalle seikkailulle, johon kirjan päähenkilö Metuli eli Merituuli Miete huomaa täysin tahtomattaan joutuvansa. Eräänä yönä Metuli näkee kammottavan eläväntuntuisen painajaisen kummallisista eläimistä, jotka seisovat sen omassa makuuhuoneessa. Hän herää siihen, että jokin tuntuu nipistävän häntä varpaasta, mutta herättyään huomaa, että kaikki vaikuttaa aivan normaalilta. Hän ei voisi olla luuloineen enempää väärässä, minkä hän katkerasti joutuukin pian havaitsemaan.

Tallustellessaan huoneestaan perheensä luokse Metuli nimittäin huomaa, että kukaan ei tunnista häntä. Metuli on muuttunut joksikin pieneksi, rumaksi ja kummalliseksi! Isä ja Metulin sisko Monna ajavat eläimeksi muuttuneen Metulin ulos, eikä tällä ole aavistustakaan, miten voisi tilanteesta selvitä. Ei mene kauaa, kun Metuli kohtaa muitakin itsensä kaltaisia otuksia, ja hänelle selviää, että eläimet ovat erwineitä, olentoja, jotka ovat aikaa sitten saaneet alkunsa ihmisen ja vyötiäisen tekemästä vaihtokaupasta. Käy ikävällä tavalla selväksi, että joku erwineistä on onnistunut rikkomaan vaihtikaupat kieltävää lakia, selvittämään vaihtokaupan salaisuuden ja vaihtamaan paikkaa Metulin kanssa!

Tekstiä siellä täällä somistavat mustavalkoiset kuvat on tehnyt Sami Saramäki.

Metuli ryhtyy raivoisasti selvittämään, miten vaihtokaupan voisi perua, mutta se ei todellakaan ole helppo tehtävä. Hänen täytyy samaan aikaan koettaa sopeutua elämään maanalaisissa tunneleissa erwinyhteiskunnassa, jossa on omat lakinsa sekä sääntönsä. Hän saa avukseen ruualle person Limppu-erwinin, joka myös tuntee jonkinlaista ulkopuolisuutta erwinyhteisössä. Suurin osa erwineistä ei kuitenkaan halua edes kuulla puhuttavan vaihtokaupoista, ja Metuli tulee hankkineeksi itselleen pari suorastaan vaarallista vihamiestä...Kaiken huipuksi hän vaitsee, että myös hänen Monna-siskonsa ja paras ystävänsä Ama tuntuvat olevan vaarassa joutua hirvittävän vaihtokaupan uhreiksi! Metulin etsinnät ja pelastusretkivievät sen Suomenlinnan maanalaisiin, salattuihin käytävii ja saleihin, ja tuleepa hän myös ohimennen selvittäneeksi syyn Suomenlinnan historian kuohuttavimpaan arvoitukseen: Miksi Suomenlinnan antautui ilman taistelua venäläisille vuonna 1808.



Maan alaiset on taitavasti kirjoitettu seikkailutarina, mutta aika ajoin sitä tuntuu vaivaavan hienoinen juonen pitkittäminen. En voinut lukiessani välttyä ajattelemasta, että eikö tämä ratkea koskaan. Aina, kun Metuli tuntui löytävän ratkaisun tai edes pääsevän lähemmäs ratkaisua, tuli jokin uusi takaisku, jonka seurauksena Metuli sai jälleen juosta karkuun maanalaisissa tunneleissa. Paikoin kirja olisi kaivannut hienoista tiivistämistä, mutta siitä huolimatta se tarjosi hyvän lukukokemuksen. Kirja toi mieleeni Redwallin taru -sarjan, jossa päähenkilöitä ovat luostarissa asuvat eläimet. Päätin Maan alaiset luettuani, että tänä kesänä meidän on ehdottomasti mentävä lasten kanssa päiväretkelle Suomenlinnaan! 

16 kommenttia:

  1. Suomenlinna yhdistettynä fantasiaan kuulostaa todella hyvältä idealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, siinä on paikka, josta voi ammentaa tarinoihin vaikka millaisia elementtejä, seikkailuja ja sankareita!

      Poista
  2. Mielenkiintoinen idea. Minäkin luen välipaloina YA:ta, koska se on uusi maailma, sillä ei minun aikana ollut tuollaista. Nuorten kirjat olivat niin opettavaisia ja kilttejä. Huimin seikailu taisi olla Susan Cooperin kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden kirjojen loistavuus onkin siinä, että ne taitavat kiinnostaa ja miellyttää melkein yhtä paljon aikuisia kuin nuoriakin (jos siis ovat hyvin kirjoitettuja). Itse en olekaan lukenut yhtän Susan Cooperin kirjaa, vaikka ainkain jonkin niistä pohjalta on ilmeisesti tehty elokuvakin. Vai olenkohan ihan väärässä?

      Poista
  3. Tätä pitää kokeilla. Minulla on juuri kesken pari tuhtia kirjaa eli Anna Karenina ja Henkien talo (Isabel Allenden kirja), ja niiden jälkeen voi olla tarpeen lukea jotain vähän kevyempää. :) Suomenlinnassa seikkailu kuulostaa oikein mukavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on kyllä paksuhko nuortenkirjaksi, mutta varmasti sopivan kevyttä lukemista noiden kirjojen lomaan luettavaksi. :)

      Poista
  4. Tämähän kuulostaa hauskalta kirjalta, varsinkin kun siihen yhdistää vielä Suomenlinna reissun! Ja todella söpöt nuo pienet mustavalkokuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat ovat tosiaan tyylikkäitä. Toivon todella pääseväni käymään Suomenlinnsassa tänä kesänä. Sen verran rupesi kirjan jälkeen houkuttelemaan.

      Poista
  5. Hirmu mielenkiintoinen kansikuva ! Muutenkin vetää puoleensa koska olen juuri käynyt Suomenlinnassa
    Viisikkoaiheisella piknikillä. Fantastinen, jännittävä paikka. Seikkailu alkoi jo laivamatkasta.

    Onpa kammottava lähtöasetelma kirjan tarinassa kun Metuli ajetaan pois kotoaan. Minulle taitaisi tulla painajaisia moisesta :) Lukiessa varmaan kuka tahansa kiinnostuu erwineistä ja vyötiäisistä, joten ehkä painajaisilta vältytään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin lukiessani paljonkin sitä, miltä tuntuisi tulla ajetuksi tuolla tavalla pois omasta kodista. Ja kuinka epätoivoiselta tuntuisi, jos olisi pelko siitä, että ei enää koskaan pääsisi takaisin eikä näkisi perhettään.

      Poista
  6. Ompa tosiaan upea kansikuvitus! Sitä voisi analysoida ja ihailla syvemminkin, kahdessa tasossahan lukiessakin kulkee, välillä havahtuu todellisuuteen, mutta sitten taas syventyy alempiin uumeniin ja seikkailuihin... :D Pitääpä kyllä itselläkin tarttua pitkästä aikaa johonkin nuortenromaaniin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansikuva on hieno ja kuvaa hyvin kirjan sisältöä. Tulee mieleeni Maria Turtschaninoffin teos Helsingin alla. Jos et ole lukenut, kannattaa tutustua!

      Poista
  7. Kuulostaa kiinnostavalta! Joskus on hauska lukea kirjoja, jotka sijoittuvat enemmän tai vähemmän tuttuihin paikkoihin, mutta jotka ovat silti todella mielikuvituksellisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta, mitä kirjoitat. Osa Potter-kirjojenkin viehätystä on juuri siinä, että velhojen maailma on jästimaailman kanssa rintarinnan. Taitavaa fantasiaa voi kirjoittaa ilman, että luo kokonaan uutta maailmaa, vaan muuttaa onnistuneesti todellisuutta.

      Poista
  8. Oli tultava lukemaan arvioita tästä kirjasta. Luemme nyt iltasaduksi kirjaa ja lapset ovat vähän pitkästyneet aika verkkaiseen alkuun. Jostain arvostelusta luin, että ensimmäiset 100 sivua kannattaa sinnitellä, sitten alkaa tapahtua enemmän. Katsoin, että olemme lukeneet nyt 83 sivua, joten pitää vielä vaan lukea sinnikkäästi eteen päin eikä luovuttaa. Huomaan, että lasten mielenkiinnon kannalta olisi tärkeää, että kirjassa olisi vetävä ja hyvä alku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tulit lukemaan ja jätit kommentin! Tämä on vähän kahtiajakoinen kirja; Toisaalta juoni on kiinnostava ja Suomenlinnan salaisuus jännittävä, mutta toisaalta kirja on aika hidastempoinen välillä. Tiivistys olisi ehkä auttanut. Toivottavasti teillä lapset innostuvat tästä enemmän tarinan edetessä!

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.