Kirja ennakkoluuloista ja kateudesta: Kaikkien juhla

Miikka Pörstin lastenromaani Kaikkien juhla (Tammi 2016, arvostelukappale) on onnistunut ja ajankohtainen kertomus ennakoluuloista ja suvaitsemattomuudesta, joita valitettavasti ilmenee jo lastenkin keskuudessa. Kirjan päähenkilö, kahdeksanvuotias Kettu-Petteri asuu rivitalossa äitinsä, isänsä ja yksivuotiaan pikkusiskonsa kanssa. Ketun vanhemmat vaikuttavat lempeiltä, mutta hieman poissaolevilta. Isä puhuu usein sanonnoin, joita Kettu ei ymmärrä, ja äidin aika kuluu pikkusiskoa hoitaessa - tai siltä Ketusta ainakin tuntuu.

Kettu viettää ison osan ajastaan taloyhtiön pihalla, jossa hänellä on kolme ikäistään kaveria: Lippe, Nalle ja Juusto. Kettu tuntuu olevan porukassa se, joka on tottunut määräämään, mitä tehdään. Hän on esimerkiksi antanut Juustolle lempinimen Juusto, sillä tämä tulee puoliksi ranskalaisesta perheestä, jossa syödään paljon juustoja. Ketulla on myös vähemmän mukava tapa naureskella Juuston ja tämän äidin ranskankieliselle puheelle, vaikka Juustoa itseään se ei naurata yhtään... Ketulla on itseassa muitakin vähemmän mukavia tapoja. Hän esimerkiksi pissaa tahallaan ohi vessanpöntöstä, koska häntä yksinkertaisesti huvittaa. Hän varastaa pipareita seurakunnan pienten jouluhlasta, vaikka ei edes halua syödä niitä. Ketun mielestä tärkeintä on nimittäin, ettei kukaan mukaan saa syödä niitä. Sellainen kettu on.

Marika Maijalan kuvitusta teoksessa Kaikkien juhla (Tammi 2016)

Kettu on oikein tyytyväinen elämäänsä, kunnes hänen taloyhtiössään alkaa tapahtua kummia. Talo venyy ja keskelle sitä kasvaa uusi ovi. Ovessa lukee Hassen, ja sen avauduttua paljastuu, että pihaan on muuttanut uusi lapsi. Lapsi on Muhammad eli kavereiden kesken Muhis. Muhis on muuttanut Ketun taloyhtiöön Salosta, mutta hänen perheensä on alkujaan kotoisin Irakista. Kettu tietää heti, että Muhiksessa on jotain väärää. Muhis on hänen mielestään outo, leso ja haiseva. Kettu tekeekin parhaansa, jotta pihan muutkin lapset huomaisivat sen. Hän ei voi käsittää, miksi muut pitävät Muhista mukavana ja tavallisena tyyppinä, eikä Kettu halua olla enää taloyhtiön pihalla, jos Muhis tulee sinne. Koulussa Kettu liikkuu mieluummin yksin, kuin hakeutuu vanhan porukkansa seuraan. Nämä nimittäin kaveeraavat koulussakin Muhiksen kanssa. Kettu koettaa jopa levittää Muhiksesta ilkeitä juoruja, mutta Nalle, Lippe ja Juusto uskaltavat vastustaa Ketun höpöpuheita.

Marika Maijalan kuvitusta teoksessa Kaikkien juhla (Tammi 2016)

Muhis itse yrittää olla Ketulle ystävällinen ja kutsuu tämän syntymäpäivilleen. Kettu iloitsee Muhiksen pettyneestä ilmeestä, kun kieltäytyy astumasta jalallaankaan syntymäpäiville. Hän yrittää katalin konstein estää muitakaan pihan lapsia pääsemästä juhliin. Kuin sattumalta Ketun omat "Kaikkien juhlat" sattuvat ajoittumaan päällekäin Muhiksen syntymäpäiväjuhlien kanssa... Onneksi taloyhtiössä asuu, myös erikoinen herra Jargon, joka tuntuu työntävän nokkansa ikkunaverhojen takaa vähän jokaiseen lasten asiaan. Herra Jargon on se, joka saa Ketunkin näkemään ennakkoluulojensa taakse. Onnistuuko herra Jargon pelastamaan Muhiksen syntymäpäivät ja lasten ystävyyden ennen kuin "Kaikkien juhlat" kääntyvät todellisiksi "Kakkien juhliksi".

Marika Maijalan kuvitusta teoksessa Kaikkien juhla (Tammi 2016)

Pörstin teos kuvaa mikrotasolla sitä ilmapiiriä ja niitä keskusteluja, joita sosiaalinen media on ollut syksyn ja kevään mittaan pullollaan. Pörsti asettaa ennakkoluulot ja kurjat puheet lasten suuhun, lasten tasolle. Silti on valitettava tosiasia, että myös lasten keskuudessa ilmenee tämänkaltaisia ennakkoluuloja ja valtataisteluita. Kirjan päähenkilö Kettu on hämmästyttävän suvaitsematon ja epäempaattinen lapsi, joka pilkkaa muitakin kuin Muhista ainakin miun mielestäni kovin säälimättömästi. Ketulla on itselläänkin arat kohtansa: hän tuntuu kaipaavan vanhempiensa huomiota ja äidin syliä. Vanhemmat itse ovat suvaitsevaisia, mutta eivät ilmeisesti osaa tarttua poikansa kasvatukseen sen vaatimilla keinoin. Kettu saakin tehdä tuhmuuksia yllättävän vapaasti, vaikka kyllä hänenkin omatuntonsa (onneksi!) välillä soimaa.

Kaikkien juhla on kertakaikkiaan hyvä lastenromaani, joka kannattaa lukea. Se pitää sisällään monia isoja teemoja ja tarjoaa monia keskustelunaiheita lasten kanssa käsiteltäväksi. Kirjassa teksti on ladottu aika pienellä fontilla, joten eka - tokaluokkalaisenluokkalainen voi hyvin lukea tämän yhdessä vanhemman kanssa. Kirjan hienon kuvituksen on tehnyt Marika Maijala, jonka kuvitustyyliä ihailin esimerkiksi jo kirjoissa Topin nokinenäpäivä ja Puhelias Elias harjoituspusaja.

Tämä sopii hyvin myös #pojatkinlukee -kirjaksi