Miten opettaa lapselle nettitaitoja?

Nykyään hyvin pienetkin lapset käyttävät älypuhelimia, tietokoneita ja tablettilaitteita lähes päivittäin - kuka mihinkin tarkoitukseen. Lapset pelaavat ja pitävät toisiinsa yhteyttä älylaitteilla ja niille asennettavilla sovelluksien avulla. Osa lukee uutisia verkkolehdistä, osa kuuntelee musiikkia ja joku harrastaa koodaamista. Medialuku- ja TVT-taitojen opiskeleminen onkin erittäin tärkeää jo alaluokilta lähtien, eikä kyseistä asiaa ole ohitettu tulevassa opetussuunnitelmassakaan. Olen kuullut monelta aikuiselta, että lapset osaavat käyttää laitteita heitä paremmin, ja siksi opettajatkin saattavat miettiä, miten he voisivat opettaa lapsille TVT-taitoja. Minä luotan (tässäkin) asiassa kirjallisuuden voimaan. Tänä vuonna on ilmestynyt esimerkiksi koodaamiseen ja ohjelmoinnilliseen ajatteluun perehdyttävä Linda Liukkaan (Otava 2015) kirjoittama satukirja Hello Ruby. Nettitaitoja puolestaan voi opiskella ja harjoitella esimerkiksi Elli Mäkilän ja Jii Roikosen tekemän Reuhurinne, Nettitaidot-kirjan (Otava 2015, arvostelukappale kustantajalta) sekä siihen liittyvän tehtäväkirjan Reuhurinne, Nettipuuhat avulla.



Reuhurinteen porukka on minulle tuttua aiemmista lukemistani Reuhurinne-kirjoista (katso esittelyt täältä ja täältä). Nuo Tuula Kallioniemen kirjoittamat ja Jii Roikosen kuvittamat kirjat ovat mielestäni oikein viihdyttäviä eikä vähiten huumorinsa ansiosta. Kirjassa Nettitaidot  Reuhurinteen alakoulun oppilaat viettävät opettajansa Aapeli Käen kanssa nettitaitopäivää. Ennen kun oppilaat edes pääsevät ensimmäiselle oppitunnille asti, ovat he törmänneet lukuisiin erilaisiin medialaitteisiin ja viestintäteknologiaan: yksi herää älypuhelimen pirinään, toinen kuuntelee säätiedotuksen televisiosta ja lukee sanomalehdestä uutiset, kolmas tarkistaa repun sisällön varta vasten sitä varten suunnitellun kännykkäsovelluksen avulla, ja bussipysäkillä linja-autoa odottavat oppilaat ihmettelvät uutta valomainosta. Koulun pihalla lapset ottavat selfieitä, ja Möly esittelee uutta älypuhelintaan, johon mahtuu koko valtava internet: "Nyt se on iso ja nyt se on pieni! ... Aivan kuten mahani, myös internet osaa muuttaa muotoaan!" Möly selittää mahaansa pullistellen.

Jokaisen aukeaman yläkulmassa on tärkeimmät avainsanat kirjoitettu #hästägeillä.
Elli Mäkilä ja Jii Roikonen: Reuhurinne, Nettitaidot (Otava 2015)

Nettitaitopäivän aikana Tintti lukee muille päivän uutiset, ja oppilaat oppivat samalla paljon eri medioista, mediauluktaidosta ja lähteiden luotettavuudesta. Samalla tutustutaan myös mainosten ihmeelliseen maailmaan, ja mietitään, millaisilla keinoilla mainostajat tuovat tuotettaan esille ja millä perusteella kuluttajat tekevätä valintojaan. Oppilaat saavat tärkeää oppia myös turvallisesta netinkäytöstä, tekijänoikeuksista, nettihakujen tekemisestä, nettipeleistä, kuvien sekä videoiden julkaisemisesta internetissä ja asiallisesta käyttäytymisestä internetin maailmassa. Lopuksi kaikki kirjoittavat Reuhurinteen koulun netiketin ja saavat sitten etsiä netistä itselleen tärkeää ja hyödyllistä tietoa. Pikkuvanha Tötterö muistuttaa vielä luokkakavereitaan, että sosiaalinen media ei ole ainoa tapa pitää yhteyttä ystäviinsä: "Jos haluat jutella kaverin kanssa, soita tai mene käymään! ... Kaikkein tärkeintä on keskittyä siihen, että on reilu kaveri."

Nettitaidot on kirja, jossa on aivan valtavasti tietoa. Osa tiedoista on kirjoitettu kehyskertomukseen, osa on luettavissa faktaruuduista ja koira-Pöntisen puhekuplista. TVT-kouluttajana toimiva mieheni innostui tästä kirjasta ja on sitä mieltä, että tämä olisi hyvä kirja juuri opettajille. He kuulemma saisivat siitä hyvän käsityksen, mitä oppilaille kannattaa opettaa. Toisaalta mietimme, onko kirja kuitenkin hieman raskas koululaisille (ikäsuositukseksi on merkitty 7+), sillä se sisältää niin paljon tietoa. Minä jäin kaipaamaan tähän enemmän sitä huumoria, joka tekee Reuhurinne-kirjoista niin hyviä. Nyt hahmot ja kehyskertomus oli selvästi tehty palvelemaan nettitaitojen opetusta, eikä itse tarinalla ollut kovin suurta merkitystä eikä se ollut erityisen mukaansatempaava. Kirjan taitto ja ulkoasu on onnistunut, ja vaikka kritisoinkin kirjan tietopainotteisuutta, voin kyllä todeta, että kirjan tarjoama informaatio on silti kirjoitettu selkeään ja napakkaan muotoon.

Elli Mäkilä ja Jii Roikonen: Reuhurinne, Nettitaidot (Otava 2015)

Nettitpuuhat-tehtäväkirjaa täyttämällä lapsi oppii paljon nettitaidoista ja voi samalla testata omaa tietämystään muun muassa netin käytöstä. Eniten tehtäväkirjasta saa irti, jos on ensin tutustunut Nettitaidot-kirjaan, mutta mielestäni tehtäväkirjaa voi tehdä vakkei olisikaan kirjaa lukenut. Puuhakirjan ikäsuositukseksi on merkitty 7+, mutta osa tehtävistä vaatii jo melko hyvää luetunymmärtämistaitoa. Veikkaan, että Nettitaidot voi innostaa varsinkin niitä lapsia, jotka eivät ole kovin innostuneita lukemisesta tai jotka eivät jaksa kuunnella kovin kauaan tietopainotteista tekstiä.


6 kommenttia:

  1. Minusta tämä vaikuttaa hienolta idealta ja bloggaus on laadukas.

    Noin yleensä olen sitä mieltä, että ainakaan alle 15-vuotias ei tarvitse älykännykkää. Hankkimalla lapselle älykännykkä ja dataliittymä on peli menetetty.

    Me bloggaajat tai en ainakaan minä käyttänyt alaikäisenä älykännykkää. Älykännykkä ei ole avain mediakriittisyydelle vaan se, että osaa lukea kunnolla, lukee historiaa, tuntee psykologiaa, ihmisen käyttäytymistä, yhteiskuntaoppia, filosofiaa, logiikkaa, olisi hyvä hankkia tietoa propagandan muodosta, indoktrinaatiosta, kaupallisesta vaikuttamisesta, mainonnan kielestä, myyteistä, uskonnoista ... listaa voi jatkaa loputtomiin. Matematiikka ja luonnontieteet ovat varmasti parempi tie ohjelmoijaksi kun painella lapsena älykännykän pintaa ja laittaa omat henkilötietonsa nettiin jonkun toisen hallitsemaan palveluun.

    VastaaPoista
  2. Taidan olla ihan eri mieltä Jokken kanssa. Päinvastaoin olen innokkaasti mukana tablettien ja nettiohjelmien matkassa, joiden avulla opitaan sitä mediakriittisyyttä. erilaisten oppijoiden kanssa netti antaa aivan mahtavan avun oppia, kun sitä toistoa kertyy ihan eri tavalla kuin se muutama minuutti, joka tunnin aikana on per lapsi aikaa ohjaukseen.
    Tuosta mainonnasta sanoisin sen verran, että tutkimuksen mukaan jo kaksivuotias tunnistaa useammat eri brändit, joten ei me voida jättää lapsia ilman mediakasvatusta ja antaa sitten älykännykkä 15-vuotiaana. Omat lapset tekivät jo ala-asteella huimia ryhmätöitä ja esseitä tietokoneella ja hakemalla tietoja netistä. Tämä aihe on minun lemppariaiheeni ja se vastustuksen määrä on aivan kamala, vaikka ensi vuonna opetusohjelmissa kouluissa alkaa koodaamisen perusteet.
    Tosin nuo kirjat ovat jokseenkin turhia ja aikaa vieviä. Ei kun sorvin ääreen ja töihin.
    Viimeiset yhteistyöt viitosilla ja eskareilla on ollut sadutukset ryhmätöinä, joten opetussuunnitelmastahan se on paljon kiinni, mitä siellä netissä tehdään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Mai :)

      Olen kyllä eri mieltä, mutta arvostan mielipidettäsi, laitoin omani, koska tiedän, että muut ovat samalla linjalla kuin sinä olet.

      Lapsille suoramainonta ja piilomainonta ovat minusta jo lainsäädännössä kielletty. Koulussa ei saa olla myöskään esim. kännykällä toimivaa juoma-automaattia (on luottomyyntiä).

      Googlen käyttö tai netistä hakeminen ei edellytä omaa älykännykkää vaan voi tapahtua kyllä ihan normaalisti pöytätietokoneesta. Tiedon hakeminen on nykyään helppoa, sen jäsentäminen ei. Minusta netissä oleva tieto pinnallistuu ja menevät introihin, joten googlaamalla ollaan sangen paljon pintatiedon varassa. Lisäksi osa tiedosta on sirpaleista, tai "tuotettua", mutta ei objektiivista.

      Se, että lasta opettaa mediakriittiseksi voi tapahtua kotona tiedotusvälineiden seurassa esim. tv, lehdet tai koulussa, eikä siihen tarvita älykännykkää ja dataliittymää.

      Luultavasti lasten kasvatus, vaikka vanhemmillakaan ei olisi älykännykkää eikä facebookia, twitteriä, instragrammia ym ym voi tapahtua, ja lapsesta voi tulla tasapainoinen aikuinen, ja mediakriittinen.

      Poista
    2. Minä olen paljolti Main kanssa samoilla linjoilla. Me emme voi kieltää lapsilta älylaitteita, sillä ne vaan yksinkertaisesti ovat jo osa tätä päivää. Kuitenkin olen myös Joken kanssa samaa mieltä siitä, että ei välttämättö ole tarvis antaa esim. alakouluikäiselle omaa laitetta. Nettitaitoja ja mediakriittisyyttä täytyy opettaa jo hyvin pienille lapsille. Toki mediakriittisyyttä voi opettaa lehtien ja muiden medioiden kautta. Ajattelu- ja hyvä lukutaito sekä yleissivistys auttavat lapsia suuresti saavuttamaan hyvän medialukutaidon. Nettitaidot kuitenkin pitävät sisällään paljon sellaista, minkä oppimiseen tarvitaan laitetta itseään. Tai ainakin laitetta käyttämällä oppiminen on mielekkäämpää. Pelkkää laitetta käyttämällä ei kuitenkaan välttämättä opi monipuolista käyttötaitoa. Usein niidenkin lasten, jotka käyttävät paljon esim. tablettia, osaaminen rajoittuu etilaisien pelien ja instagramin tms. käyttöön. Tekemällä siis oppii - kuten Mai totesi - mutta kirjat tarjoavat mahdollisuuden laajentaa omaa tietämystään.

      Poista
  3. Kiinnostavaa ja tärkeää ! Katselin juuri vierestä miten tuttu 2-vuotias lapsi oli aivan lumoutunut nettipelistä vähän vanhempien kavereittensa läppärissä, ei saanut silmiään irti siitä. Jäin miettimään monia asioita, kaikkein eniten sitä millä estää lasten riippuvuus tyhjänpäiväisiin, turhiin aikaavieviin ja haitallisiin asioihin ja antaa heille iloa, hyötyä ja oppia tasapainoisesti. Ja miten välttää se että valtaosa ajasta kuluu netissä, tai sohvalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä kysymyksiä Rita! Tässä vaaditaan aikuisilta pelisilmää ja halua seurata, mitä lapsi laitteilla tekee. Minusta tabletti on hyvä työväline siinä kuin esim. kirja, kynä tai paperi, mutta kirjat yms. eivät esim. säteile tai aiheuta pitkään käytettynä unettomuutta ja levottomuutta - toisin kuin tietokone ja tabletit. Eikös vastikään tehty tutkimus, jonka mukaan televisiosta ja tietokoneista tuleva jatkuva häly aiheuttaa pienissä lapsissa levottomuutta. Monet pienet lapset katsovat tutkijoiden mukaan iläänsä nähden liian paljon televisioita ja tuijottavat tietokonetta. On vanhempien tehtävä ohjata lapsia turvalliseen ja terveelliseen laitteiden käyttöön.

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.