lauantai 7. maaliskuuta 2015

Lue ainakin tämä: Paha puuska

Kirsti Kurosen kirja Paha puuska (Karisto, 2015) käsittelee nuoren itsemurhaa ja läheisten ihmisten surua hyvin koskettavalla ja lämminhenkisellä tavalla. Seiskaluokkalainen Lauri menee junan alle syksyn ensimmäsienä koulupäivänä. Kukaan ei käsitä miksi. Kuronen on tehnyt oivan valinnan kirjoittaessaan kirjan runomuodossa ja käyttäessään kertojana Laurin kahdeksasluokkalaista siskoa Hillaa. Teksti soljuu kauniisti ja kuvaa hyvin Hillan ajatuksia, surua ja läheisten kaikennielevää kaipausta sekä niitä kysymyksiä, joita itsemurha aiheuttaa.

Kirja on pahvikantinen, ohut ja nopealukuinen.
(Kannen kuva: Tuija Kuusela)

Hilla ja hänen äitinsä etsivät epätoivoisesti vastauksia ja syytä Laurin teolle. Mikä saa rakastetun nuoren tekemään jotain niin lopullista? Tämä on varmasti kysymys, jota monet saman kokeneen perheenjäsenet esittävät kerta toisensa jälkeen. Kuinka tuskallista onkaan, jos kysymys jää vaille hyvää vastausta. On helpottavaa saada syyttää jotakuta; väärään numeroon lähetettyä tekstiviestiä, ymmärtämätöntä opettajaa, itseään... Kuitenkin lopulta riittää paha puuska.

Hilla käy metsässä Laurin aikamatkakivellä, Laurin istuimella keskustelemassa kuolleen veljensä kanssa. Sieltä Hilla koittaa löytää vastauksia, tuntee veljensä lähellään ja kuulee tämän äänen. Lopulta Hilla ymmärtää, että yksittäistä syytä ei ole. Lauria ahdistivat pahat puuskat. Mustuus joka tuli nopeasti ja pilasi hyvät hetket. Hilla uskoo, että Lauri halusi karkottaa pahan puuskan ja uskoi olevansa kuolematon.

Mikä syy?
(Kirsti Kuronen: Paha puuska)

Kirjan tarina on surullinen, mutta siinä on myös toiveikas pohjavire. Hiljalleen Hilla ja hänen perheensä saavat elämästä taas kiinni. Jokainen heistä kuitenkin kantaa Lauria ja surua mukanaan, mutta lopussa se ei enää ole alituiseen läsnä niin väkevänä. Lauri on poika, joka elää ja lentää linnunradalla.

Tätä kirjaa voin suositella yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille nuorille. Paha puuska on myös mainio teos äidinkielen opetukseen. Sitä voi käyttää oivana esimerkkinä runomuotoon kirjoitetusta, mutta kuitenkin kertovasta tekstistä, johon on saatu vaihtelua sommittelemalla sanoja erilaisiin säkeisiin, erilaisille riveille ja jossa jokaisella välilyönnillä, tyhjällä rivillä, fonttivalinnalla sekä isolla kirjaimella on oma merkityksensä.

2 kommenttia:

  1. Nyt tuli olo: on pakko lukea tämä! Odottaa kyllä jo hyllyssä lukuvuoroaan, että ehkä seuraavaksi... kuvailit kirjaa kauniisti, ja minuun niin kovasti vetoaa tuo ajatus, että kirja on kirjoitettu runomuotoon. Kiitos innostamisesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :) Kannattaa tosiaan tarttua tähän. Runomuoto toimii niin hyvin, ja kirja on koskettava olematta raskas!

      Poista