Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö

Meidän perheessämme on meneillään pienoinen Heinähattu ja Vilttitossu -villiys. Olemme lukeneet monta sarjaan kuuluvaa kirjaa ja katsoneet lasten kanssa vuonna 2002 valmistuneen elokuvan Heinähattu ja Vilttitossu. Elokuva perustuu löyhästi Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoittamaan samannimiseen lastenromaaniin, joka on julkaistu jo vuonna 1989 (Tammi).

Vuoteen 2009 asti sarjan kirjoja kuvitti Markus Majaluoma. Vuodesta 2012 alkaen kirjojen kuvituksesta on vastannut Salla Savolainen. Uusi kuvitus on aiempaa runsaampaa ja värikkäämpää, ja kuvat ovat myös suurempia. Lapseni pitävät selvästi enemmän tästä uudemmasta kuvitustyylistä. Tammi onkin julkaissut vanhempia Heinähattuja ja Vilttitossuja uusintapainoksina, niin ikään Savolaisen kuvittamina.



Heinähatun ja Vilttitossun vauhdikkaista kommelluksista ja kepposista tykkäävät sekä viisivuotias että jopa kolmevuotias lapsemme. Jälkimmäinen haluaakin aina tasaisin väliajoin lukea uudestaan Salla Savolaisen kuvittaman kuvakirjan Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen, vaikka siinäkin on itseasiassa varsin paljon tekstiä. Voitte siis varmasti uskoa, kuinka lapset innostuivat, kun postin tuomasta kirjapaketista paljastui sarjan uusin osa Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö (Tammi 2017, arvostelukappale kustantajalta). Kirja piti tietysti lukea HETI!



Pääsimmekin siis jo näin syyskuun puolivälissä joulutunnelmaan, kun luimme, millaista joulun odotus ja vietto on Kattilakosken perheessä. Arvaahan sen, että tyypilliseen tapaansa Vilttitossu tekee yhtä sun toista jäynää, ja lopulta koko joulurauha meinaa särkyä Hanna-äidin kristallilasien tavoin. Tapahtumat alkavat, kun Vilttitossu huomaa kadulla keräysauton, johon ihmiset toimittavat vanhoja leluja varattomille lapsille. Vilttitossu närkästyy, sillä hänen mielestään varattomat lapset saavat valtavasti lahjoja, ja itseasiassa hänkin tahtoo niitä yhtä paljon. Koska impulsiivisella, aika ahneella ja kujeilevalla Vilttitossulla on hyvä mielikuvitus ja nopeat hoksottimet, keksii hän äkkiä keinon, jolla lahjoja taatusti tulee kasapäin: Hän ilmestyy kadulle kerjäämään köyhäksi Tiuku Nyyssöseksi pukeutuneena.



Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoihin kuuluu, että aikuiset ovat hieman höperöitä, eikä tämäkään kirja tee poikkeusta. Kukaan Vilttitossun läheisistä ei tajua, että Tiuko Nyyssönen on itseasiassa Vilttitossu. Tunnollinen ja kunnollinen Heinähattu kyllä epäilee, että Tiuku Nyyssösessä on jotain outoa...



Kerjäämisen lisäksi Vilttitossu kunnostautuu katulaulajana toiveenaan ansaita ylenmäärin karkkirahaa. Sekä laulaminen että kerjääminen osoittautuvat kuitenkin aika kehnoiksi tulon- ja lahjanlähteiksi, ja viimeisenä oljenkortenaan Vilttossu päättää ruveta kiltiksi, sillä kaikkihan me tiedämme, että vain kiltit lapset saavat lahjoja.

- Vilttitossu! Ennen joulua ei saa riehua. 
-Miksei?
- Joulupukki ei tykkää sellaisesta, Heinähattu selitti. ... - Tontut kurkkivat ikkunasta ja kertovat sille, Heinähattu valisti. (s. 7)



Vilttitossu siivoaa, pyykkää ja antaa jopa oman joulukalenterinsakin pois, kun tahtoo osoittaa tontuille ja joulupukille ansaitsevansa paaaaljon enemmän lahoja kuin Heinähattu. Aattona tyttö tietysti kihisee jännityksestä, ja pettymys on karvas hänen huomatessaan, että on saanut tasan saman verran paketteja kuin Heinähattu!



Aivan piloille ei Kattilakoskien joulu kuitenkaan mene, sillä tilanteen pelastaa ihme kyllä hieman hidas ja höpsö konstaapeli Isonapa, joka yhyttää ulos lähteneen Vilttitossun ja puhuu tälle järkeä. Vilttitossu jopa suree sitä, että Isonapa ja Rillirousku eivät ole saaneet yhtään joululahjaa, ja kutsuu poliisit viettämään joulua hänen perheensä luokse. Loppujen lopuksi myös Vilttitossu oppii, ettei tärkeintä ole lahjojen määrä ja niiden antaminenkin voi tuottaa paljon iloa.



Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö siis toistaa pitkälti monille sarjan aikaisemmille osille tuttua kaavaa: Vilttitossu haluaa jotakin ja ryhtyy aika radikaaleihin toimenpiteisiin tavoitteensa saavuttaakseen. Vilttitossu ei kaihda huijaamista ja petkuttamista, ja hänen konnankoukkunsa saavat pienet kuuntelijat kikattamaan. Heinähattu on yleensä ainoa, joka näkee siskonsa touhujen läpi, ja usein siskokset ottavatkin yhteen jossain välissä tarinaa. Kuitenkin kaksikko pitää vahvasti toistensa puolia ja sopii nahistelunsa tarinan lopussa.



Itse en muuten lukenut lapsena Heinähattuja ja Vilttitossuja, vaikka ne kuuluivat siskonikin suosikkikirjoihin. Elokuvan katsoin hänen kanssaan teini-ikäisenä, ja muistan, että erityisesti Vilttitossun näyttelijä oli roolissaan mielestäni todella hyvä, ja nyt myös omat lapseni tykkäsivät hänen hahmostaan. Onkin hauska nähdä, millainen on marraskuussa ensi-iltansa saava uusi Heinähattu ja Vilttitossu -elokuva Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset. Esikoinen jo varmisteli minulta, että menemmehän sitten varmasti katsomaan sen!

Selkokirja alakouluikäisille: Emman ja Eetun koirapulma

Jokin aikaa sitten eräs kollegani kyseli, tiedänkö hyviä selkokirjoja, joita hän voisi tarjota luettavaksi muutamalle oppilaalleen, jotka tarvitsevat kiinnostavaa, mutta rakenteeltaa ja sanavalinnoiltaan kohtalaisen yksinkertaista ja helppoa luettavaa. Täytyy myöntää, että minulla löi aika tyhjää, enkä osannut vinkata kuin paria selkokirjaa. Mietimme kollegani kanssa yhdessä, että aika vähän meillä ilmestyy lapsille ja nuorille suunnattuja selkokirjoja. Helppolukuiset kirjasarjat eivät kaikki suinkaan täytä selkokirjan vaatimusta, ja toisaalta ei kovin moni isompi oppilas mielellään enää tartu lukemaan opetteleville tarkoitettuun kirjasarjaan.

Suomessa selkokirjoja kustantaa esimerkiksi Avain-kustantamo, josta sainkin vuosi sitten kesäkuussa luettavaksi lapille kirjoitetun selkokirjan Emman ja Eetun yllätyslöytö. Kirjan on kirjoittanut Marita Hauhia ja kuvittanut Anne Randén. Tänä kesänä tekijäkaksikolta ilmestyi kirjalle jatko-osa, niin ikään selkokirjamerkinnän saanut Emman ja Eetun koirapulma (Avain 2017).



Koska kirjan teksti on tehty selkokirjaluokituksen täyttäväksi, on sen rakenne yksinkertaista: lauseet ovat kohtalaisen lyhyitä ja lauserakenteet yksinkertaisia, eikä tekstissä ole vierasperäisiä sanoja. Täytyy sanoa, että pari pilkkuvirhettä huomasin, ja taisinkin kiinnittää niihin erityishuomiota, koska erityisesti selkotekstissä soisin pilkkujen olevan paikoillaan (kuten tietysti muissakin teksteissä). Randénin piirtämä kuvitus on omaperäistä, ja varsinkin koirakuvat ovat mielestäni suloisia. Silti olisin toivonut kuvitukseen hieman enemmän ytyä, ja sitä olisi saanut olla runsaammin. Selkokirjoissa kuvien pitäisi tukea lukijaa tekstin tulkitsemisessa, mutta nyt moni kuva on jotenkin kuvituskuvamainen, eikä oikein auta avaamaan tarinaa.

Emman ja Eetun koirapulma on lastenromaani, joka sopii luettavaksi tai kuunneltavaksi eri-ikäisille lapsille esikouluikäisistä noin neljäsluokkalaisiin koululaisiin asti. Me luimme kirjan kotona viisi ja puolivuotiaan lapsemme kanssa, ja ainakin hän kuunteli kirjaa kainalossani hipihiljaa ja kiinnostuneena.

Tarina onkin aika jännittävä, sillä se kertoo pienestä Pulmu-koirasta, joka karkaa ja jolle meinaa käydä varsin huonosti! Emman ja eetun isoveljen Artun tyttöystävä Anni tuo Pulmun Artulle hoitoon, ja muistuttaa lähtiessään, että koira karkaa todella helposti. Etenkin Emma on koiran saapumisesta innoissaan, ja haluaa, että Eetu herää heti leikittämään sitä hänen kanssaan. Kun Eetu vihdoin nousee vuoteesta, päättävät lapset mennä ulos tekemään lumiukkoa, vaikka Pulmua ei voikaan ottaa pihalle mukaan. Emma käy kesken rakentamisen sisällä, ja unohtaa tietysti oven auki. Kaikkien kauhistus on suuri, kun he palaavat sisälle ja huomaavat Pulmun karanneen.

Anne Randénin kuvitusta Marita Hauhian kirjoittamassa lastenromaanissa Emman ja Eetun koirapulma
(Avain 2017)

Äiti ja isä ovat töissä, ja niinpä Eetu ja Emma lähtevät etsimään Pulmua. Onneksi lumessa näkyy koiran jäljet, joita voi seurata. Eetu jatkaa etsimistä ja Emma lähtee hakemaan Arttua paikalle. Lasten pahin pelko käy toteen, kun Eetu löytää Pulmun jokeen pudonneena, ja pieni koira on jo selvästi kovin uupunut ja kylmissään. Se ei pääse omin voimin ylös. Lukija suorastaan pidättää hengitystään seuratessaan, kuinka Eetu kamppailee ja ponnistelee saadakseen koiraraukan pois hyytävästä vedestä. Emman, Eetun ja Artun hätä Pulmun puolesta tarttui selvästi myös meidän lapseemme, ja kyllä itsekin jännitin, miten takajalkansa jäädyttäneelle pikkukoiralle käy.

Onneksi Pulmu toipuu päästyään saunaan lämmittelemään. Arttu, Eetu ja Emma käyvätkin sitten kipakan keskustelun, pitääkö heidän vanhemmilleen ja ennen kaikkea Annille kertoa Pulmun karkuretkestä. Lopulta he päätyvät tietysti tekmään moraalisesti oikean ratkaisun, eikä Anni onneksi suutu kuultuaan, mitä hänen pieni karkurikoiransa on tytön poissaollessa puuhaillut. Kirjan lopussa Emma käy vielä äitinsä kanssa sen keskustelun, joka on varsin tuttu kovin monessa lapsiperheessä: "Voitaisiinko mekin ottaa lemmikki?" Siihen ei lasten äiti suostu, mutta lupaa, että Pulmu kyllä saa tulla heille hoitoon toistekin.

Anne Randénin kuvitusta Marita Hauhian kirjoittamassa lastenromaanissa Emman ja Eetun koirapulma
(Avain 2017)

Emman ja Eetun koirapulma on hyvä kirja, jonka  tapahtumat ovat tuttuja monen lukijankin omasta kokemusmaailmasta: leikitään lumileikkejä, nahistellaan sisarusten kanssa, tehdään virheitä ja onnistutaan, pohditaan oikeaa ja väärää, hoivataan elämiä ja kaivataan omaa lemmikkiä. Kuten sanottu, kirjassa on myös sopivasti jännitystä sekä myös erilaisia hahmoja, joihin erilaiset lukijatkin voivat samastua.

Turun kirjamessut 2017 - Minun suosikkini ohjelmatarjonnan joukosta sekä LIPPUARVONTA

Olen menossa ensimmäistä kertaa Turkuun Kirjamessuilla, ja odotan lokakuun alun messuviikonloppua innolla! Tänä vuonna messujen teemana on Yksi maa – monta ääntä. Teeman on tarkoitus avata kävijöille suomalaisen kirjallisuuden moniäänisyyttä ja monimuotoisuutta. Ohjelmakokonaisuus on myös osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Ääniä on yhteensä seitsemän, ja ohjelmaa voi selata valitsemalla haluamansa äänen. Minä tein ohjelmahaun "lasten äänillä", ja paljon kiinnostavaa nähtävää, kuultavaa ja koettavaakin näyttäisi lastenalueella olevan tarjolla.



Turun Kirjamessujen ohjelmasta vastaavat vuonna 2017 kirjailija ja opettaja Tommi Kinnunen ja kirjailija Salla Simukka. Ohjelmakokonaisuuden muodostamisessa heitä avustaa myös tapahtumadramaturgina kirjailija Siri Kolu. Messujen nettisivuilla lupaillaan, että tänä vuonna lastenalue on kolmikon toimesta mietitty uudella tavalla. Lapsille halutaan tarjota kiinnostavalla ja huomioivalla tavalla toiminallisuutta, kirjoja, ohjelmaa ja visuaalisuutta. Mielenkiintoista nähdä, milainen tämä uusi lastenalue on!

Poimin ohjelmasta muutamia kiinnostavia esityksiä, joita aion mennä tai joita haluaisin mennä kuulemaan. Näiden minun poimimieni lisäksi tarjolla on myös erilaisia satujen ja lorujen lukuhetkiä sekä paljon muuta mielenkiintoista. Kannattaakin siis käydä katsomassa koko ohjelma tämän linkin takaa! Perjantaille suosikkeihini valikoitui aika paljon erilaista luentotyyppistä ohjelmaa. Lauantaille ja sunnuntaille merkkasin monia työpajoja sekä muuta sellaista ohjelmaa, joissa lapsi pääsee osallistumaan jollain tavalla (esimerkiksi musisoimaan, jumppaamaan ja askartelemaan). Ohjelmanumeropoimintojeni jälkeen on muuten vielä luvassa messulippuarvonta tämän postauksen lopussa! ;)

PERJANTAI

10.20-11.00 Fiore A-halli: Suuri lukuseikkailu – lasten haastattelu -> Topeliuksen koulun kuudesluokkalaiset haastattelevat suosikkikirjailijoitaan ja keskustelevat lukemisesta.

10.30-11.00 Lastenlava B-halli: Geoetsivät ja kadonnut muinaispurkka -> Kirjailija Johanna Hulkko kertoo Geoetsivät-sarjastaan.

11.20-11.40 Kallas: Selkokirjoja lapsille -> Tiina Aalto haastattelee Marita Hauhiaa ja Mervi heikkilää, jotka ovat kirjoittaneet lapsille suunnatut selkokirjat. Selkokirjojen tarve kasvaa koko ajan. Yhä useampi lapsi lukee selkokielisiä kirjoja, mutta selkokieli sopii ihan kaikille. 

12.40-13.00 Fiore A-halli: Poikien lukeminen – tunnistammeko erilaiset osaajat? Poikien lukutaito tutkimusten mukaan heikkenee. Samalla ammattikoulujen yleisten aineiden opetus vähenee. Miten tuemme poikien osaamista ja lukutaitoa yläkoulussa ja toisen asteen opinnoissa? Esiintyjät: Aleksis Salusjärvi Sanat haltuun -hankkeesta, ammattikoulun äidinkielen opettaja Jesse Jämsen sekä ammattikoululaisia.

14.00-14.20 Kallas: Kaisa Laaksonen: Suuri lukuseikkailu, haastattelijana Tiina Aalto. - > Aalto ja Laaksonen keskustelevat siitä, mitä kaikkea lapsi voi Suuren lukuseikkailun sivuilla kohdata.

15.20-16.00 Auditorio: Kotimaisen kuvakirjan muodot ja värit -> Uusista teoksistaan sekä kotimaisten, lapsilukijoille suunnattujen kuvakirjojen tekemisestä ja trendeistä keskustelemassa Pasi Pitkänen, Johanna Venho ja Leena Parkkinen ja Jussi Karjalainen. Haastattelijana Paula Halkola.

15.40-16.30 Kallas: Kotimaisen lastenkirjan realismi ja taivutettu todellisuus - > Kirjailijat Johanna Hulkko, Taru Viinikainen, Siri Kolu ja Tittamari Marttinen sekä haastattelija Esa Silander, keskustelevat, missä kulkee toden ja tarun raja, ja kuinka sitä voi venyttää lastenkirjallisuudessa

LAUANTAI

Juhani Känkänen Lasten kirjafestareilla Teurastamon Kirjaverstaalla kesäkuun alussa.

10.30-11.00 Lastenlava B-halli: Hyvältä näyttää, Apo Apponen -laulutuokio -> Juhani Känkänen esittää kitaran säestyksellä Apo-lauluja ja kertoo uusimmasta Apo Apponen -kirjasta.

11.30-12.00 Lastenlava B-halli: Pikkuveli ja mainio harharetki -työpaja -> Työpajassa tarinoidaan ja askarrellaan Leena Parkkisen ja Jussi Karjalaisen johdolla oma hahmo Pikkuveli ja mainio harharetki -teoksen maailmaan liittyen.

13.00-13.30 B-halli: Tatu ja Patu ja satujen ihmeellinen maailma -> Outolan veljekset Tatu ja Patu mullistavat sadunkerronnan täysin! Niin lukija kuin kuulijatkin pääsevät muokkaamaan tarinoita mielensä mukaan ja lopputulos saattaa olla outo mutta takuuvarmasti riemastuttava. Aino Havukainen & Sami Toivonen

14.00-14.30 Fiore A-halli: Miten lapsen lukuinto sytytetään? -> Keskustelemassa Elina Partanen, Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja, tietokirjailija Kaisa Laaksonen sekä Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Ilmi Villacís.

14.30-15.30 Auditorio: Eläimellistä menoa lastenkirjoissa kirjailijan ja kuvittajan yhteistyönä -> Kirjailija-kuvittaja Lena Frölander-Ulf ja kuvakirjatyöparit Nelli Hietala & Sari Airola ja Mila Teräs & Karoliina Pertamo kertovat tekstin ja kuvien syntymisestä yhteistyönä. Entä miksi kaikkien tekijöiden uusimmista teoksista löytyy eläimiä? Millaisia asioita maailmastamme voi kertoa eläinten kautta? Juontajana Taija Tuominen.

SUNNUNTAI

10.30-11.00 Lastenlava B-halli: Suuren Lukuseikkailun lastenkirjajumppa -> Kaisa Laaksonen vetää lastenkirjajumpan, jossa tehdään erilaisia liikkeitä sen mukaan, millaisia kirjoja on lukenut.

11.30-12.00 Kallas: Miten lastenkirjoissa selvitään pulmallisista tilanteista?->  Lastenkirjoissa aiheet nousevat usein ympäröivästä maailmasta ja niitä lähestytään lasten tasolla. Miten kirjailijat käsittelevät pulmallisia, jännittäviä tai surullisia tilanteita teoksissaan? Keskustelemassa kirjailijat Maria Kuutti ja Ulla Pulkka. Haastattelijana Taija Tuominen.

12.00-12.30 Lastenlava B-halli: Viisi villiä Virtasta -> Anneli Kanto kertoo villien Virtasten kommelluksista ja arjen ihmeellisyyksistä.

13.00-13.30 Lastenlava B-halli: Kiepaus-työpaja -> Vuokko Hurmeen Kiepauksessa maailma on kääntynyt ylösalaisin ja selviytyneet tulevat toimeen sillä, mikä ei ole tippunut tyhjyyteen. Tule suunnittelemaan ja piirtämään ylösalaisin kääntyneen maailman karttoja yhdessä kirjailijan kanssa!

14.00-14.30 Lastenlava B-halli Päiväkoti Heippakamu -työpaja -> Kirjailija Veera Salmi ja kuvittaja Elina Warsta vetävät työpajan maailman parhaasta päiväkodista.

14.30-15.00 Lastenlava B-halli: Lyyli ja hurja Paperi-Hukka -> Hurmaava kuvakirja arasta Lyylistä, joka kekseliäisyytensä avulla selviää kiperistäkin paikoista. Onnistuuko Lyyli pelastamaan piirtämänsä prinsessat hurjan Paperi-Hukan kynsistä pelkän paperin avulla? Pipsa Pentti lukee otteita kirjastaan ja kertoo sen syntyprosessista

15.30-16.00 Lastenlava B-halli: Tauno ja Nelli evakkomatkalla -nalletuokio: Tauno ja Nelli on satu turvapaikan etsimisestä ja uuden kodin löytämisestä. Nämä evakkonallet pakenivat kauan sitten Karjalasta, mutta nykyäänkin Suomessa asuu paljon perheitä, jotka ovat kokeneet saman. Nalletuokiossa lauletaan myös nallejen laulu ja esitellään vanhan ajan nalleaskartelua kierrätysmateriaaleista. Seija Helander & Anne Stolt



LIPPUARVONTA!

Voit voittaa liput Turun kirjamessuille kirjoittamalla kommenttikenttään, mitä odotat messuilta eniten. Arvon kaikkien kommentoijien kesken yhden kahden hengen lippupaketin. Arvonta-aika on 18.9.-23.9.17. Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti, joten huolehdithan, että kommentissa on esimerkiksi sähköpostiosoite, johon voin lähettää viestin. Anonyymit kommentoijat, kirjoittakaa nimimerkki.

Oppi&ilo -arvonnan voittajat

Tadaa! Arpaonni suosi Johanna R.:ää ja Marja-Liisaa. Voittajille on ilmoitettu. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!


Väritettäviä runokirjoja lapsille: Neppari - Runoseikkailu sekä Lystisaaren kesä

"On löydetty uusi planeetta
             Neptunuksen takaa
tutkijatkaan eivät tiedä
                      mikä siellä makaa...

Ihmiskunta odottaa
     jännitystään patoaa:
mitä siellä on?"

Näin mielikuvitusta kutkuttavasti alkaa Räisä Jäntin runomuotoon kirjoittama kirja Neppari - Runoseikkailu (Sanasto 2017). Kirja on suunnattu lapsille, ja siksi kirjailija lähestyi minua kysyen, haluanko lasten kanssa tutustua Neppariin, kirjaan, jossa tarina etenee runotellen ja jonka kuvia lapsi saa itse värittää ja piirtää niitä lisää. Kysyin viisivuotiaalta, kiinnostaako runomuotoon kirjoitettu avaruusseikkailu häntä, ja totta kai lasta kiinnosti! 

Kannen kuvan punaiselta näyttävä alus on oikeasti kiiltävän kultainen,
mikä aiheutti lapsissa ihastuksen huokailuja.

Runomuoto ei ole kaikkein helpoin kerronnan muoto, ja aluksi epäilin, jaksaako meidän esikoisemme oikeasti kuunnella koko kirjan, jossa sivujakin oli yli 70. Kuvia ei ole kovin paljon, sillä kirjan tekijöillä on ollut hauska ajatus, että lapset saavat itse kuvittaa kirjaa haluamallaan tavalla. Kirjassa jo olevat kuvat ovat ääriviivakuvia, jotka on tehnyt kuvittaja Katja Ihonen. Niitä olisi voinut olla jokunen lisääkin.

Katja Ihosen kuvitusta Raisa Jäntin runoilemassa kirjassa Neppati - runoseikkailu 
(Sanasto 2017)

Epäilin kuitenkin turhaan avarusseikkailun vetovoimaa, sillä lapsemme istui kuin nakutettu kainalossani kuuntelemassa, miten Pippuri-nimisen astronautti-keksijän organisoima retkikunta lähtee ottamaan selvää, mitä tuolta kaukaiselta planeetalta löytyy. Välillä ehdotin, josko pidettäisiin tauko, mutta lapsi vaati: "Eiku jatka!"

Pippurin retkikunta koostuu 87-vuotiaasta Annestinista, hänen kelatisesta Sir-kissastaan, säntillisestä herra Y:stä, kaukaiselta planeetalta kotoisin olevasta Domista ja tietysti Pippurista itsestään. Koska matka Neptunuksen taakse on pitkä, pitää avaruusseikkailijoiden keksiä erilaisia huvituksia sen aikana. Pippuri esittelee keksintöjään, Annestin tekee käsitöitä, kaikki juovat paljon teetä, pelaavat korttia ja käyvät toki myös avaruuskävelyllä. Lopulta seikkailijat saapuvat kaukaiselle planeetalle, ja kohtaavat siellä uuden, oudon kansan, joka onneksi osoittautuu ystävälliseksi. Heidänkin joukostaan löytyy seikkailuhenkisiä olentoja, ja lopulta käykin niin, että paluumatkalle lähtee hieman erilainen kokoonpano kuin se, joka oli alunperin matkannut halki avaruuden...

Nepparin keittiö viisivuotiaan taiteilemana.

On hauska idea, että kirjaan saa itse luoda kuvituksen, ja itseasiassa kehittää myös luentunymmärrystä/ kuullunymmärrystä, että piirtää kuvaa tarinan pohjalta. Se inspiroi lastamme, joka halusi, että luen sivun aina uudestaan, jotta hän voisi piirtää siihen sopivan kuvan. 



Nepparin kanssa hyvin samankaltainen idea on niin ikään runomuotoon kirjoitetussa lasten runokirjassa Lystisaaren kesä (S&S, arvostelukappale), jonka on kirjoittanut Heikki Niska ja kuvittanut Hannamari Ruohonen. Myös Lystisaaren kesä on kirja, jonka kuvat lapsi saa itse värittää. Tässä pidin erityisesti siitä, että Ruohosen hauskoja ja mielikuvituksekkaita kuvia on runsaasti, sillä kuvat tukevat tekstin ymmärtämistä, sillä kuten jo aiemmin totesin, runomuoto voi olla haastava lapselle. 

Hannamari Ruohosen kuvitusta kolmevuotiaan värittämänä kirjassa Lystisaaren kesä
(S&S 2017)

Lystisaaren kesästä tykkäsimme kovasti lasten kanssa, ja sitä tahtoi kuunnella ja värittää myös kolmevuotias keskimmäisemme. Tulipa viisi- ja kolmevuotiaalle oikein riitaakin siitä, kumman vuoro nyt on. Ja tietysti vanhempaa lasta ärsytti, kun pikkusisarus väritti "ihan väärin"!



Kirjassa Siiri ja Ville matkustavat kesän alussa mummolaan Lystisaareen, jossa he viettävät aivan ihanan ja ihmeellisen kesän soudellen, marjastaen, retkeillen, uiden ja samoillen saaren luonnossa. Myös isä ja äiti tulevat viettämään juhannusta suloiseen suvisaareen. Lapset tapaavat saarella sen satumaisia asukkaita peikosta keijuihin ja näkistä haltijaan. Syksyn tullen lasten on aika lähteä kotiin, mutta he saavat palata Lystisaareen taas jouluksi. Silloin lapset muistelevat Lystisaaressa viettämäänsä kesää ja kaikkia saaren asukkaita.

Heikki Niska & Hannamari Ruohonen: Lystisaaren kesä (S&S 2017)